Nutturamummon navetta

Tuulia Paakkunainen                                                                                                 17.3.2016

Sanataide ja draama

Tehtävä 2

Artikkeli

Nutturamummon navetta, esitys 22.2.2016

Silmun teatterityöskentely alkoi 5-vuotta sitten projektina ja tänä päivänä siitä on muodostunut jatkumo, koska toiminta koetaan tarpeellisena. Silmussa työskentelee 2 lastentarhanopettajaa Elina ja Kati. Silmussa pidetään erilaisia leikkikerhoja ja avointa kerhotoimintaa. Kahtena päivänä viikossa Elina ja Kati kiertävät päiväkodeissa, rikastuttaen heidän ulkoiluhetkiä ja kouluttamalla päiväkodin henkilökuntaa tekemään omilla vahvuuksilla draamakasvatuksen toimintaa. Silmu tekee myös yhteistyötä neuvolan, seurakunnan, musiikkiopiston ja teatterin kanssa. Elina ja Kati tekevät itse esitysten käsikirjoitukset ja harjoittelevat vähän vuorosanoja. Ne voivat muuttua esityksen kulussa ja siihen vaikuttaa esim. se onko esitys pienille vai isommille lapsille.  Rekvisiitat ja lavasteet ovat itse tehtyjä tuunaamalla ja ompelemalla. Aiheet valikoituvat omasta päästä ja lasten mielenkiintojen mukaan. Lastenteatterin avulla tarjotaan taidekasvatusta lapsille ja huomioidaan myös lasten osallistaminen mukaan esitykseen. Nutturamummon navetta esityksen työstäminen lähti lehmä-asusta liikkeelle. Tarinassa on usein joku ongelma, mitä selvitellään ja mikä koukuttaa. (Elinan ja Katin haastattelu.)

Nutturamummon navetta esitys alkoi mielestäni aivan ihastuttavalla tavalla. Lehmä ja possu olivat nukkumassa, kun tulimme esityshuoneeseen sisään. Esityksen mielenkiinto ja koukutushan tapahtuivat välittömästi, koska pääsin heti ikään kuin mukaan osaksi esitystä. Musiikin soidessa tiput tulivat esiin ja seuraavaksi kissa nappasi 1-palkinnon kaulaansa ja kertoi tykkäävänsä jekkujen teosta. Ongelma oli valmiina, kun kissa otti toisen omaa itselleen, vaikka aikoi palauttaa sen kyllä myöhemmin. Seuraavaksi tuli tietoutta kotieläimistä, kun eläimet kertoivat tavallisista päivistään navetassa. Nutturamummo oli keppinukke, joka kyseli eläinten päivistä vielä lisää. Hevosen esitellessä itsensä, yleisö pääsi mukaan taputuksin. Lehmä ja hevonen ihmettelivät mitalin katoamista ja herättävät Pave-possua. Possu ei meinannut herätä, niinpä me yleisössä saimme herättää kaverina. Kun Pave saatiin hereille, eläimet pistivät bileet pystyyn. Musiikin tehosteina käytettiin eri soittimia oikeita ja itse tehtyjä. Ystävykset pitivät hauskaa keskenään, siirtyen vähitellen omiin puuhiinsa. Lähtiessä eläimet vilkuttivat yleisölle ja kutsuivat mukaan ensi kesän maatalousmessuille.

Esityksessä toteutui lasten osallistaminen ottamalla yleisö mukaan esitykseen ja osallistamista tukee sekin, että aiheita mietitään lasten kiinnostuksen mukaan. Prosessidraamassa toimitaan juuri näin, että aihe syntyy havaintojen ja lasten mielenkiinnon mukaan. Käsikirjoitus on aika väljää, muuttuen esityksen kuluessa, kuten Elinan ja Katinkin teatterissa. Draamakasvatus käsitteenä on paljon laajempi kokonaisuus kuin pelkän esityksen katsominen. Parhaimmillaan draama on osallistumista ja heittäytymistä sisälle tarinaan, paikkaan, aikaan ja tilanteeseen. Draama antaa mahdollisuuden osallistumiseen ja yhdessä tekemiseen muiden kanssa, leikkien, pohdiskellen ja kokeillen. Jokainen voi tulla draamaan mukaan omista lähtökohdistaan käsin. Arempi lapsi voi aloittaa pienemmästä roolista ja haastetta voi vähitellen lisätä. (http://draamapurkki.fi/.)    

 

Draamakasvatuksessa yhdistyvät leikki ja kasvatus teatterin keinoin. Pelkässä teatterissa tähdätään esitykseen, kun taas draamassa ja leikissä keskitytään prosessin omaiseen toimiseen. Pienten lasten draamassa aikuinen on roolimallin tarjoaja ja aloitteiden tekijä. Draamatyöskentely edistää lapsen kielellistä kehitystä ja valmiuksia uusien asioiden oppimiseen. Draaman oppimispotentiaali voidaan nähdä toimimisessa todellisen ja fiktiivisen maailman välissä. Lapsi saa edellytyksiä uusiin näkökulmiin ja mahdollisuuksiin. Draamakasvatuksen toiminnan muoto on leikkisä mutta tarkoitus vakava. Draamakasvatuksella voidaan tukea lasten mielikuvituksen, myönteisen minäkäsityksen, keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen kehittymistä. (Toivanen 2009, 30 - 32.)

Lähteet

http://draamapurkki.fi/

Elinan ja Katin haastattelu

Ruokonen, I., Rusanen, S. & Väimäki, A-L. ( 2009). (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Yliopistopaino Oy.

Max ja Moritz

Tuulia Paakkunainen                                                                                                 16.3.2016

Tehtävä 1

Kritiikki

Max ja Moriz -kepposten kimpussa,  Teatteriesitys 4.2.2016

Max ja Moritz esitys perustuu saksalaisen lastenkirjallisuuden tunnetuimpiin tarinoihin. Esityksen päähenkilöt olivat Max ja Moritz kaverukset, jotka olivat kovia tekemään kepposia. He olivat siis kaksi kuritonta poikaa. He nauttivat elämästä, tehden kolttosia kyläläisten päänmenoksi. Pojat tekivät kepposia ainakin opettajalle ja räätälille. Pupu käsinukke tuli välillä sermin takaa opettamaan poikia tavoille, mutta oppi ei meinannut mennä perille. Esityksen loppupuolella leipuri työnsi pojat uuniin paistumaan ja pojat tulivat piparkakku-ukkoina ulos uunista. Sen jälkeen pojat alkoivat ajatella asiaa ja käyttäytyä paremmin. Esityksessä oli käytetty paljon äänitehosteita, musiikkitehosteita ja pantomiimia. Tavallista puhetta oli aika vähän mutta riimittelyä sitäkin enemmän. Liikettä oli myös paljon, kun pojat juoksivat karkuun kiusaamiaan henkilöitä.

Teatteriesityksessä tuli hyvin esille esteettinen orientaatio, koska esityksessä pystyi havaitsemaan paljon asioita kuuntelemalla ja katsomalla. Lavasteet olivat kauniisti esillä ja niitä muutettiin tarinan edellyttämällä tavalla sen edetessä. Esitys tuntui myös omassa kehossa niin kuin olisin ollut itse osa esitystä, koska Max ja Moriz puhuivat ikään kuin minulle. Kokemus on lapselle vielä vahvempi, koska hän ei ole vielä täysin reaalimaailmassa niin kuin me aikuiset olemme. Tosin jokaisen lapsen esteettinen orientaatio on henkilökohtainen, joten kokeminen on myös yksilöllistä. Lapsi voi hyvin lähteä luomaan omaa draamaleikkiä/esitystä jälkeen päin omaehtoisesti tai aikuisen johdolla. Näin lapsen mielikuvitus kehittyy. Esitys oli suunnattu kouluikäisille ja sitä voisi mielestäni käyttää kiusaamisen vastaisessa toiminnassa. Mutta se vaatisi opettajalta hyvän pohjustuksen asiaan, jotta lapset ymmärtäisivät, että tarina voi olla hauska mutta kiusaaminen on ikävä asia. Tarinan opetus oli aika karu eli jos tarpeeksi tekee kepposia eikä usko aikuisia, niin joutuu uuniin. Pehmennystä asiaan toi se, että Max ja Moritz tulivat piparkakkuina ulos uunista. Kuitenkin hoksasivat vasta sen jälkeen, että kiusaaminen ei kannata. Eli esityksessä käytettiin draamakasvatusta kasvatuksen välineenä.

Esityksessä oli mielestäni positiivinen asia se, että se oli hauska ja nopeatempoinen. Aikuinenkin jaksoi katsoa esityksen. Vieressäni istuva noin 7-vuotias poika oli aivan haltioissaan esityksestä. Hän nousi välillä seisomaan ja nauroi usein ääneen esityksen aikana. Äänitehosteilla esitykseen tuli lisää jännitystä ja tuli tunne, niin kuin olisin mukana esityksessä. Riimittelyt jäävät hyvin mieleen ja nehän tukevat lapsen kielen kehitystä. Puheen puuttuessa esityksen seuraaminen vaati keskittymistä. Tarinassa oli opetus, että kiusaaminen ei kannata ja pupukin yritti sitä pojille opettaa. Mielestäni opetus jäi kuitenkin hiukan sivurooliin, koska pojat tulivat piparkakkuina ulos. Oikeassa elämässä ei tosin olisi mahdollista rangaistakaan vastaavalla tavalla. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että lapsen kanssa olisi hyvä käydä läpi esitystä jälkeenpäin. Jotta he ymmärtäisivät, että Max ja Moritz olivat kaksi kaveria, jotka halusivat vain pitää hauskaa ja elää huoletonta elämää. He tarvitsivat vain kasvatusta ja opetusta, että ymmärtäisivät, mikä on sallittua ja mikä ei. Ja miten muuten voisi pitää hauskaa kuin toisia kiusaamalla.