Nutturamummon navetta

Tuulia Paakkunainen                                                                                                 17.3.2016

Sanataide ja draama

Tehtävä 2

Artikkeli

Nutturamummon navetta, esitys 22.2.2016

Silmun teatterityöskentely alkoi 5-vuotta sitten projektina ja tänä päivänä siitä on muodostunut jatkumo, koska toiminta koetaan tarpeellisena. Silmussa työskentelee 2 lastentarhanopettajaa Elina ja Kati. Silmussa pidetään erilaisia leikkikerhoja ja avointa kerhotoimintaa. Kahtena päivänä viikossa Elina ja Kati kiertävät päiväkodeissa, rikastuttaen heidän ulkoiluhetkiä ja kouluttamalla päiväkodin henkilökuntaa tekemään omilla vahvuuksilla draamakasvatuksen toimintaa. Silmu tekee myös yhteistyötä neuvolan, seurakunnan, musiikkiopiston ja teatterin kanssa. Elina ja Kati tekevät itse esitysten käsikirjoitukset ja harjoittelevat vähän vuorosanoja. Ne voivat muuttua esityksen kulussa ja siihen vaikuttaa esim. se onko esitys pienille vai isommille lapsille.  Rekvisiitat ja lavasteet ovat itse tehtyjä tuunaamalla ja ompelemalla. Aiheet valikoituvat omasta päästä ja lasten mielenkiintojen mukaan. Lastenteatterin avulla tarjotaan taidekasvatusta lapsille ja huomioidaan myös lasten osallistaminen mukaan esitykseen. Nutturamummon navetta esityksen työstäminen lähti lehmä-asusta liikkeelle. Tarinassa on usein joku ongelma, mitä selvitellään ja mikä koukuttaa. (Elinan ja Katin haastattelu.)

Nutturamummon navetta esitys alkoi mielestäni aivan ihastuttavalla tavalla. Lehmä ja possu olivat nukkumassa, kun tulimme esityshuoneeseen sisään. Esityksen mielenkiinto ja koukutushan tapahtuivat välittömästi, koska pääsin heti ikään kuin mukaan osaksi esitystä. Musiikin soidessa tiput tulivat esiin ja seuraavaksi kissa nappasi 1-palkinnon kaulaansa ja kertoi tykkäävänsä jekkujen teosta. Ongelma oli valmiina, kun kissa otti toisen omaa itselleen, vaikka aikoi palauttaa sen kyllä myöhemmin. Seuraavaksi tuli tietoutta kotieläimistä, kun eläimet kertoivat tavallisista päivistään navetassa. Nutturamummo oli keppinukke, joka kyseli eläinten päivistä vielä lisää. Hevosen esitellessä itsensä, yleisö pääsi mukaan taputuksin. Lehmä ja hevonen ihmettelivät mitalin katoamista ja herättävät Pave-possua. Possu ei meinannut herätä, niinpä me yleisössä saimme herättää kaverina. Kun Pave saatiin hereille, eläimet pistivät bileet pystyyn. Musiikin tehosteina käytettiin eri soittimia oikeita ja itse tehtyjä. Ystävykset pitivät hauskaa keskenään, siirtyen vähitellen omiin puuhiinsa. Lähtiessä eläimet vilkuttivat yleisölle ja kutsuivat mukaan ensi kesän maatalousmessuille.

Esityksessä toteutui lasten osallistaminen ottamalla yleisö mukaan esitykseen ja osallistamista tukee sekin, että aiheita mietitään lasten kiinnostuksen mukaan. Prosessidraamassa toimitaan juuri näin, että aihe syntyy havaintojen ja lasten mielenkiinnon mukaan. Käsikirjoitus on aika väljää, muuttuen esityksen kuluessa, kuten Elinan ja Katinkin teatterissa. Draamakasvatus käsitteenä on paljon laajempi kokonaisuus kuin pelkän esityksen katsominen. Parhaimmillaan draama on osallistumista ja heittäytymistä sisälle tarinaan, paikkaan, aikaan ja tilanteeseen. Draama antaa mahdollisuuden osallistumiseen ja yhdessä tekemiseen muiden kanssa, leikkien, pohdiskellen ja kokeillen. Jokainen voi tulla draamaan mukaan omista lähtökohdistaan käsin. Arempi lapsi voi aloittaa pienemmästä roolista ja haastetta voi vähitellen lisätä. (http://draamapurkki.fi/.)    

 

Draamakasvatuksessa yhdistyvät leikki ja kasvatus teatterin keinoin. Pelkässä teatterissa tähdätään esitykseen, kun taas draamassa ja leikissä keskitytään prosessin omaiseen toimiseen. Pienten lasten draamassa aikuinen on roolimallin tarjoaja ja aloitteiden tekijä. Draamatyöskentely edistää lapsen kielellistä kehitystä ja valmiuksia uusien asioiden oppimiseen. Draaman oppimispotentiaali voidaan nähdä toimimisessa todellisen ja fiktiivisen maailman välissä. Lapsi saa edellytyksiä uusiin näkökulmiin ja mahdollisuuksiin. Draamakasvatuksen toiminnan muoto on leikkisä mutta tarkoitus vakava. Draamakasvatuksella voidaan tukea lasten mielikuvituksen, myönteisen minäkäsityksen, keskittymiskyvyn ja itseluottamuksen kehittymistä. (Toivanen 2009, 30 - 32.)

Lähteet

http://draamapurkki.fi/

Elinan ja Katin haastattelu

Ruokonen, I., Rusanen, S. & Väimäki, A-L. ( 2009). (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Yliopistopaino Oy.

Max ja Moritz

Tuulia Paakkunainen                                                                                                 16.3.2016

Tehtävä 1

Kritiikki

Max ja Moriz -kepposten kimpussa,  Teatteriesitys 4.2.2016

Max ja Moritz esitys perustuu saksalaisen lastenkirjallisuuden tunnetuimpiin tarinoihin. Esityksen päähenkilöt olivat Max ja Moritz kaverukset, jotka olivat kovia tekemään kepposia. He olivat siis kaksi kuritonta poikaa. He nauttivat elämästä, tehden kolttosia kyläläisten päänmenoksi. Pojat tekivät kepposia ainakin opettajalle ja räätälille. Pupu käsinukke tuli välillä sermin takaa opettamaan poikia tavoille, mutta oppi ei meinannut mennä perille. Esityksen loppupuolella leipuri työnsi pojat uuniin paistumaan ja pojat tulivat piparkakku-ukkoina ulos uunista. Sen jälkeen pojat alkoivat ajatella asiaa ja käyttäytyä paremmin. Esityksessä oli käytetty paljon äänitehosteita, musiikkitehosteita ja pantomiimia. Tavallista puhetta oli aika vähän mutta riimittelyä sitäkin enemmän. Liikettä oli myös paljon, kun pojat juoksivat karkuun kiusaamiaan henkilöitä.

Teatteriesityksessä tuli hyvin esille esteettinen orientaatio, koska esityksessä pystyi havaitsemaan paljon asioita kuuntelemalla ja katsomalla. Lavasteet olivat kauniisti esillä ja niitä muutettiin tarinan edellyttämällä tavalla sen edetessä. Esitys tuntui myös omassa kehossa niin kuin olisin ollut itse osa esitystä, koska Max ja Moriz puhuivat ikään kuin minulle. Kokemus on lapselle vielä vahvempi, koska hän ei ole vielä täysin reaalimaailmassa niin kuin me aikuiset olemme. Tosin jokaisen lapsen esteettinen orientaatio on henkilökohtainen, joten kokeminen on myös yksilöllistä. Lapsi voi hyvin lähteä luomaan omaa draamaleikkiä/esitystä jälkeen päin omaehtoisesti tai aikuisen johdolla. Näin lapsen mielikuvitus kehittyy. Esitys oli suunnattu kouluikäisille ja sitä voisi mielestäni käyttää kiusaamisen vastaisessa toiminnassa. Mutta se vaatisi opettajalta hyvän pohjustuksen asiaan, jotta lapset ymmärtäisivät, että tarina voi olla hauska mutta kiusaaminen on ikävä asia. Tarinan opetus oli aika karu eli jos tarpeeksi tekee kepposia eikä usko aikuisia, niin joutuu uuniin. Pehmennystä asiaan toi se, että Max ja Moritz tulivat piparkakkuina ulos uunista. Kuitenkin hoksasivat vasta sen jälkeen, että kiusaaminen ei kannata. Eli esityksessä käytettiin draamakasvatusta kasvatuksen välineenä.

Esityksessä oli mielestäni positiivinen asia se, että se oli hauska ja nopeatempoinen. Aikuinenkin jaksoi katsoa esityksen. Vieressäni istuva noin 7-vuotias poika oli aivan haltioissaan esityksestä. Hän nousi välillä seisomaan ja nauroi usein ääneen esityksen aikana. Äänitehosteilla esitykseen tuli lisää jännitystä ja tuli tunne, niin kuin olisin mukana esityksessä. Riimittelyt jäävät hyvin mieleen ja nehän tukevat lapsen kielen kehitystä. Puheen puuttuessa esityksen seuraaminen vaati keskittymistä. Tarinassa oli opetus, että kiusaaminen ei kannata ja pupukin yritti sitä pojille opettaa. Mielestäni opetus jäi kuitenkin hiukan sivurooliin, koska pojat tulivat piparkakkuina ulos. Oikeassa elämässä ei tosin olisi mahdollista rangaistakaan vastaavalla tavalla. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että lapsen kanssa olisi hyvä käydä läpi esitystä jälkeenpäin. Jotta he ymmärtäisivät, että Max ja Moritz olivat kaksi kaveria, jotka halusivat vain pitää hauskaa ja elää huoletonta elämää. He tarvitsivat vain kasvatusta ja opetusta, että ymmärtäisivät, mikä on sallittua ja mikä ei. Ja miten muuten voisi pitää hauskaa kuin toisia kiusaamalla. 

Viimeisen tieto- ja viestintätekniikan oppitunnin jälkeen

Kyllähän tieto- ja viestintätekniikkaa kannattaa hyödyntää päiväkotityöskentelyssä. Word-tiedosto on hyvä sellaisten tiedostojen kirjoittamiseen, mitkä tulostetaan ulos. Sellainen tiedosto voisi olla esim. viikko-ohjelma tai kuukausitiedote perheille päiväkodissa. Googledrive ja one drive ovat hyviä tallennuspaikkoja, jos teen esim. (lastentarhanopettajan) suunnitteluajalla kotona jonkin tiedotteen ja tulostan sen seuraavana päivänä päiväkodissa ulos. Muistitikkua ei siis välttämättä tarvitse.

 Isoin muutos ajatteluun tapahtui ensimmäisten oppituntien aikana. Nyt ajatukseni on vain vahvistuneet. Vieläkin tarvitsen harjoittelua minulle vieraiden ohjelmien kanssa, mutta harjoitus tekee mestarin. Blogin kirjoittaminen on tullut tutuksi ja sitä en koe vaikeana ainakaan kirjoittamista. Kuvien liittämistä täytyy vielä harjoitella ja etenkin niitä tekijänoikeuteen liittyviä asioita. Mehän katsoimme ne ”turvalliset sivut”, mistä kuvia voi ottaa, mutta niitäkään ei voinut ottaa ilman nimeä. Kehitän taitojani jatkamalla harjoittelua ja kokemuksen myötä. Word-pohjan tekeminen oli hyvää harjoittelua tulevaa opinnäytetyötä varten. 

Palveluiden ja ohjelmistojen hyödyntäminen opinnoissa

Optima on keskeisin palvelu, mitä voimme hyödyntää opintojemme aikana. Sinne tulee kaikki oppimateriaalimme, kuten luennot ja kotitehtävät. Optimassa on myös keskustelualustoja, missä voimme vaihtaa ajatuksia toisten opiskelijoiden kanssa. Opettajat voivat myös kommentoida ja tiedottaa eri asioita. Oulun avoimessa yliopistossa kolmen-neljän vuoden aikana optiman käyttö on tullut minulle tutuksi.

Weboodissa voi ilmottautua seuraavaksi lukukaudeksi läsnäolevaksi opiskelijaksi. Sieltä näkee myös suoritetut kurssit ja arvosanat sekä koko opintokokonaisuudet. Weboodissa voimme tehdä myös hopsauksemme, kunhan olemme saaneet hyväksiluetut opintokonaisuudet selväksi. Kurssipalautteet voi antaa myös tätä kautta. Eli monipuolinen ohjelma on tämäkin ja myös minulle jo ennestään tuttu. 

Office 365 ohjelmistoon olen tutustunut vasta tämän kurssin myötä. Sen kautta voi lähettää s-postia joko yksilö tai ryhmä s-postia. One drive ja google drive on myös minulle ennestään vieraita ohjelmistoja. Google driveen voi ainakin tallettaa omia tiedostoja, kuten minun korvaavuudet ovat jo selvillä ja niitä voi tarkastella tämän ohjelman kautta. Google driveen voi myös ladata tiedostoja omalta tietokoneelta ja ne toimii myös muiden laitteiden kanssa. Tämän johdosta muistitikkua ei tarvitsisi ollenkaan. Edellä mainitut ohjelmistot eivät ole minulle ennestään tuttuja, joten niiden käyttöä ja hyödyntämistä minun tulee harjoitella vielä lisää.

Toisen tunnin jälkeen

Toisen tunnin jälkeen eri palveluiden käyttö alkaa tuntua pikku hiljaa helpommalta. Viime viikon hankaluus oli se, kun minulla ei ollut omaa konetta käytössä illalla ja siksi tämä tehtäväkin tulee myöhässä. Jatkossa otan kotoa kannettavan tietokoneen mukaan, niin pystyn tekemään kotitehtävätkin sitä mukaan kun ne annetaan. Etenemisvauhti on ollut sopiva. Mutta perässä pysymiseen vaikuttaa myös se, toimiiko käytössä olevan tietokoneen ohjelmat vaiko ei. Perjantaina vasta kolmannesta käyttämästäni koneesta löytyi google chrome tai opera. Ja sen jälkeen putosinkin kärryiltä, koska olin jäljessä tehtävien teossa. Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa mene oppimiseni eteen päin ja positiivinen suhtautuminen auttaa myös. 

Ensimmäinen blogiteksti

Tällä hetkellä minulla on hiukan ristiriitainen olo tieto- ja viestintätekniikasta varhaiskasvatuksen suhteen. Tiedän, että tekniikka menee koko ajan eteenpäin. Siinä mielessä olen ajan hermoilla, että olen hoksannut, että entisessä mallissa ei voi pysyä. En olisi halunnut hankkia kosketusnäyttökännykkää, koska koin että en tarvitse sitä. Viime kesänä otin kuitenkin käyttöön tyttöni vanhan kosketusnäyttökännykän, koska ajattelin, että täytyy minun osata sitä käyttää, jos työpaikalleni päiväkotiin tulee joskus sellaiset. Ja tänä vuonna kuulemma meille tulee päiväkotiin kosketusnäyttökännykät. Ja nyt voin käyttää whatsappiakin. Facebookiin menin myös vasta viime keväänä, koska sen avulla mieheni pudonneet silmälasit löysi takaisin omistajalleen. Kuulin laseista työkaveriltani, että toinen työkaveri oli löytänyt ne tieltä ja ilmoittanut niistä facebookissa Liminka-ryhmässä. Eli facebookki on tiedottamiskanavana hyvä, mutta en päivitä sinne mitään ja en ole halunnut sinne kavereita ottaa. Koen olevani sillä saralla ”erilainen nuori”.

Ennakkotietokysely vanhempainiltaan vaikuttaa minusta kokeilemisen arvoiselta asialta. Meille opiskelijoille tehty kysely oli sopivan mittainen ja helppo täyttää. Vanhemmille oikein markkinoituna sen avulla voisi oikeasti saada vinkkiä, että mikä meillä ryhmässä toimii hyvin ja mikä vaatisi kehittämistä. Oma tyttöni on joskus pitänyt blogia muodista ja leivonnasta. Hänellä oli siellä tekstiä ja kuvia ja siihen pystyi laittamaan kommentteja. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin minulle uusi asia ja mietin, että miten se voisi työhöni liittyä? Ehkä niin, että sinne kirjoitetaan vaikka aina kuukauden kuulumisia ja liitettäisiin valokuvia toiminnastamme. Ja vanhemmat voisivat käydä sitä lukemassa ja kommentoimassa yhdessä lasten kanssa. Ensimmäisen kerran perusteella opettajamme on hyvä opettamaan, koska hänellä on selkeä ja rauhallinen opetustyyli. En osa eritellä, mitä haluaisin vielä oppia mutta kaikki otetaan vastaan.