Ensimmäinen blogiteksti

Tällä hetkellä minulla on hiukan ristiriitainen olo tieto- ja viestintätekniikasta varhaiskasvatuksen suhteen. Tiedän, että tekniikka menee koko ajan eteenpäin. Siinä mielessä olen ajan hermoilla, että olen hoksannut, että entisessä mallissa ei voi pysyä. En olisi halunnut hankkia kosketusnäyttökännykkää, koska koin että en tarvitse sitä. Viime kesänä otin kuitenkin käyttöön tyttöni vanhan kosketusnäyttökännykän, koska ajattelin, että täytyy minun osata sitä käyttää, jos työpaikalleni päiväkotiin tulee joskus sellaiset. Ja tänä vuonna kuulemma meille tulee päiväkotiin kosketusnäyttökännykät. Ja nyt voin käyttää whatsappiakin. Facebookiin menin myös vasta viime keväänä, koska sen avulla mieheni pudonneet silmälasit löysi takaisin omistajalleen. Kuulin laseista työkaveriltani, että toinen työkaveri oli löytänyt ne tieltä ja ilmoittanut niistä facebookissa Liminka-ryhmässä. Eli facebookki on tiedottamiskanavana hyvä, mutta en päivitä sinne mitään ja en ole halunnut sinne kavereita ottaa. Koen olevani sillä saralla ”erilainen nuori”.

Ennakkotietokysely vanhempainiltaan vaikuttaa minusta kokeilemisen arvoiselta asialta. Meille opiskelijoille tehty kysely oli sopivan mittainen ja helppo täyttää. Vanhemmille oikein markkinoituna sen avulla voisi oikeasti saada vinkkiä, että mikä meillä ryhmässä toimii hyvin ja mikä vaatisi kehittämistä. Oma tyttöni on joskus pitänyt blogia muodista ja leivonnasta. Hänellä oli siellä tekstiä ja kuvia ja siihen pystyi laittamaan kommentteja. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin minulle uusi asia ja mietin, että miten se voisi työhöni liittyä? Ehkä niin, että sinne kirjoitetaan vaikka aina kuukauden kuulumisia ja liitettäisiin valokuvia toiminnastamme. Ja vanhemmat voisivat käydä sitä lukemassa ja kommentoimassa yhdessä lasten kanssa. Ensimmäisen kerran perusteella opettajamme on hyvä opettamaan, koska hänellä on selkeä ja rauhallinen opetustyyli. En osa eritellä, mitä haluaisin vielä oppia mutta kaikki otetaan vastaan.